Vuosi alussa ja mielessä kesätyöt – ainakin näin opiskelijana. Olen SoMe Studion työharjoittelija Laura ja opiskelen viimeistä vuotta viestintää Tampereen ammattikorkeakoulussa. Ajatuksiin hiipii lievästi pelottava ajatus siitä, että olen kohta ensimmäistä kertaa kuuteentoista vuoteen tilanteessa, jossa syksyllä en ole menossa kouluun. Olisi siis korkea aika alkaa luomaan ammatillista minua.
Olen ollut huono päivittämään LinkedIniä, sillä opiskelun pyörteissä aktiivinen työnhaku on ollut vähäistä. Oli siis mukava päästä Maria Rajakallion Tampereen teknillisellä yliopistolla luennoimalle sosiaalinen media työnhaussa -kurssille samalla, kun hoidin tilaisuuden valokuvauksen. Kurssi käsitteli pitkälti LinkedIniä, mutta myös työn hakemista muun muassa video-CV:n muodossa.
Marialta tuli paljon käytännön vinkkejä, ja luulen että opiskelijat alkoivat miettiä asioita oman tilanteeseen sopien. Kurssin aikana ilmeni, että sosiaalisessa mediassa oleminen on ikään kuin itsensä markkinointia. Ensin mietitään mikä on kohderyhmä, minun tapauksessani media-alan yritykset. Olen esimerkiksi kiinnostunut sosiaalisen median markkinoinnin lisäksi muun muassa videoiden editoinnista, joten minun tulisi tuoda asiaa esille. Itsensä markkinointi ja brändäys alkaa myös niin pienestä asiasta kuin profiilikuvasta. Luovan alan ihmisenä minun profiilikuvani voi näyttää paljon vapaamuotoisemmalta kuin esimerkiksi pankkivirkailijaksi halajavan, sillä erityyppistä imagoa pidetään soveltuvana kummallakin alalla.
Eniten koulutuksessa mietin miten tällä hetkellä markkinoin itseäni. Vapaa-ajallisesti Facebookin profiili- ja kansikuvani kertovat hyvin itsestäni, mutta työllisesti niistä voi tulla eri mielikuva. En ole täysin varma haittaako se minua, sillä minusta yksityiselämäänsä voi kukin elää miten tahtoo, mutta muun muassa eräs tietämäni lääkäri edustaa itseään hyvinkin työelämälähtöisesti yksityisellä Facebook-tilillään . Hänellä on muun muassa työtään kuvaava profiilikuva ja hän tuo alaansa esille siihen liittyvien uutisten ja artikkeleiden jakamisella julkisesti. Asiaa kannattaa jokaisen miettiä asemansa ja työnkuvan kautta jos haluaa näkyä Facebookissa ammatillisesti. Joskus voi olla hyväkin, että julkisessa johtavassa asemassa oleva pehmittää itsensä inhimillisemmäksi yksityisillä sosiaalisen median kanavillaan.
Työnantaja ei saisi hakea internetistä työnhakijan tietoja, mutta koskaan ei voi olla varma. Mikäli nimeni olisi yhtään vähemmän yleinen, löytyisi sieltä varmasti jotain yllättävää. Tyypillisen nimen takia minut voisi sotkea esimerkiksi kotikaupunkini muutamaa vuotta nuorempaan kokonimikaimaan.
Todennäköisin paikka, mistä mahdollinen työnantaja voisi törmätä minuun olisi aiemmin mainittu LinkedIn. Siellä olen nähnyt esimerkiksi YLE:n johtajatason työntekijän vierailevan profiilissani, ja vaikka hän ei olisikaan muuta kuin selaamassa, olisi jokin asia voinut jäädä hänen mieleensä. Kun Maria kertoi muun muassa oman profiilin ylläpidon tärkeydestä, verkoston luomisesta ja muun muassa LinkedInin ryhmien käytännöllisyydestä, löysin paljon uutta ja tajusin samalla kuinka huonossa kunnossa profiilini on. Uusien oppien myötä pitää alkaa päivittämään sitä paremmaksi!
